Varokaa, tässä tulee tallin mielensäpahoittaja!

Fifth Criollos, tuttujen kesken Solo, on prinsessamainen, herkkänahkainen mielensäpahoittaja, joka vetää herneet palkoineen nenään ja usein menee vähän multaakin joukossa. Asiaa ei tietenkään auta yhtään se, että Solo on lähinnä yhden ratsastajan hevonen. Kaikki on hyvin niin kauan, kun asiat hoidetaan tammalle tutulla kaavalla, mutta auta armias jos toisen osapuolen naama ei miellytä tai jokin toimenpide tehdään prinsessan mielestä väärin, niin silloin on Solon mieli pahoitettu ja turha on kuvitella ruusuista loppupäivää tai edes viikkoa. Solo kyllä näyttää milloin ne herneet nenässä on, korvat luimussa niskaa myöden ja turpa kohti taivasta ikään kuin nenäkkäillä diivoilla. Loukkaantunutta Soloa on lähes mahdotonta lepytellä, "aika parantaa haavat" -sanonta saattaisi tähän sopia parhaiten, joten ei auta kuin odotella ja toivoa että pippurinen tamma leppyy. Solon kanssa tekemisiin päässeet (tai joutuneet) miespuoliset henkilöt ovatkin sanoneet, että tamman kanssa työskentely on yhtä vaikeaa kuin hormoonihuuruisen vaimon, vaikka mitä teit miten tahansa, niin se on silti jossain määrin väärin tehty.

Solon mielen pahoittaa ehkä eniten väärä ruokintajärjestys tai muiden saamat makupalat. Jos Solo on viimeinen ruoansaaja tai vierustoveri saa makupaloja, mutta Solo ei, on loukkaantuminen taattu. Sama juttu myös tarhauksen suhteen, tammaa ei saa koskaan jättää viimeiseksi talliin tai pihalle, muutoin on turha haaveilla helposta kiinniotosta. Mielensä pahoittaneena Solo ei anna kiinni helposti, ei ainakaan väärille ihmisille, vaan kääntää takapuolensa tulijaa kohti ilmoittaakseen suositeltavasta välimatkasta. Tällöin on parempi vain odotella portilla selin tammaan, jolloin uteliasta Soloa alkaa kiinnostaa tulijan puuhat ja unohtaa loukkaantumisensa edes hetkeksi. Taluttaminen on ongelmatonta, tai siis ongelmatonta siihen nähden että kyseessä on Solo, tähänkin liittyy sellainen pienoinen huomio. Soloa taluttaessa, riimusta ei saa pitää kiinni tai kuolainten juuresta, vaan tammalla pitää olla sen verran elintilaa että saa kunnolla kääntää päätään ympäristön tarkkailemiseksi. Hoitotoimenpiteet sujuvat yllättävän helposti, onhan silloin kyse prinsessan kauneudesta, jos asian niin voi ilmaista. Harjaus on aina ollut Solon mielipuuhaa, rapsutettavia kohtia löytyy vaikka kuinka paljon, mikä tosin haittaa harjauksen etenemistä, kun tamma liikkuu aina sitä mukaa edes takaisin, mistä pitäisi harjata kun yrität siirtyä seuraavaan kohtaan. Kaviot nousee helposti, mutta kengittäminen on Solon mielestä ikävä toimenpide, jolloin se yrittää kiskoa jalkojaan kengittäjän otteesta. Satuloidessa Solo hieman pullistelee vatsaansa, joten on hyvä muistaa satulavyön kiristys vielä ennen selkään nousua. Suitsiessa Sololla on myös ikävä tapa ensin nostaa päänsä ylös, mutta pienen odotuksen jälkeen tamma kyllä laskee päänsä ja ottaa kuolaimet suuhunsa.

Ratsuna Solo on pippurinen ja säpäkkä pieni estetykki, tai no pieni ja pieni, riippuu vertauskohdasta. Arvatakkin saattaa, että mielenpahoitus tapahtuu monesti myös ratsastaessa. Tällöin syynä on yleensä liian kovakouraiset avut, joista herkkä poni ei tykkää, eikä niitä siedä, vaan näyttää sen pukittelulla ja pään viskomisella. Apuihin turtuneisiin ratsastuskoulun tuntihevosiin verrattuna Solo tuntuu monien mielestä räjähdysalttiilta pommilta, joka voi kolahduksesta räjähtää milloin vain. Solo on kylkiensä lisäksi erittäin herkkä suusta, tämän vuoksi niin sanotulla "vapaa-ajalla" tapahtuva ratsastus hoidetaankin kuolaimettomilla suitsilla ja paksuja kumipäällysteisiä kuolaimia käytetään lähinnä vain kilpailutilanteissa. Solo on helppo ratsastettava kun osaa olla tarpeeksi hellä, se tekee pyydetyt tehtävät hyvällä motivaatiolla eikä juurikaan temppuile. Kouluratsuna Solo ei ole parhaimmillaan, liikkeet ovat kyllä ilmavat ja kauniit, mutta tamman kärsivällisyys ei kestä pitkäaikaista pelkällä sileällä treenaamista, jonka vuoksi sairaslomat on Sololle kidutusta. Esteratsuna Solo on lyömätön, nähdessään esteet, se ryhdistäytyy välittömästi ja alkaa arabimaisesti kantaa häntäänsä tanssahdellessaan. Sololle onkin ominaista pyörittää häntäänsä esteradalla kuin propellia, mikä on varsin huvittavan näköistä katsottavaa. Vaikka intoa ja virtaa löytyy esteillä kuin pienestä kylästä, ei Solo lähde käsistä vaan tottelee apuja niin hyvin kuin taitaa. Prinsessana Solo on myös tarkka jaloistaa, mikä tekee siitä hyvän estehevosen. Esteet ylitetään hyvällä ilmavaralla ja pudotukset on harvinaisia. Sololla ei ole tapana yrittää ns. pituushyppyä vaan luottaa ratsastajan arviointikykyyn ja ponnistaa silloin kun ratsastaja kehoittaa. Maastossa Solo on varmajalkainen eikä säiky helposti. Jokunen mörkö saattaa maastoretkellä löytyä, mutta nekään ei aiheuta suurempaa paniikkia, lähinnä pientä pörinää ja tanssahtelua.

Trailerissa kuljettaminen on helppoa hommaa, Solo menee koppiin helposti ja osaa peruuttaa pois rauhassa, mutta Solon pitää saada kulkea yksin. Eihän prinsessan arvolle ole sopivaa kimppakyydit, varsinkaan jos kaveri ei miellytä. Vieraaseen määränpäähän saapuessa Solo käyttäytyy kuin ori, aina pitää ilmoittaa, että MINÄ olen saapunut paikalle. Ryhdikkään ja hieman rehvakkaan käytöksen kruunaa jälleen korkealla kannettu häntä. Kilpailupaikoilla ratsastusominaisuudet tuntuu vain paranevan ja jopa mielensäpahoittaminen on harvinaista, eihän sitä julkisella paikalla kehtaa kiukutella. Kilpailusuorituksen aikana tamma terästäytyy kunnolla ja se kykenee paljon parempiin suorituksiin yleisön edessä kuin kotikentällä, ehkä se tahtoo paikata ratsastajansa pienen jännityksen tekemällä itse paremman suorituksen.

Muiden hevosten kanssa toimeen tuleminen on hieman vaihtelevaa, jos ei kaverin naama miellytä, niin on tuhra kuvitella että Solo sen kanssa viihtyisi. Epämieluisa tarhakaveri saa herkästi hampaista ja kavioista osumaa ja jää helposti ilman heiniä kun Solo ajaa pois heinäkasoilta. Sololle kelpaavan tarhakaverin kanssa ollaan kuin paita ja peppu, aina samassa paikassa ja kirputtavat toisiaan ahkerasti. Solo on kaikenkaikkiaan varsin erikoinen persoona, monen mielestä rasittava ja oikea maanvaiva, mutta muutamien mielestä oikein valloittava ja hauska tapaus kun pääsee sen ajatuksen juoksusta perille.