26.12.2014 Kouluvalmennus HeA - valmentajana Niklas Tyrmäki

Ennakkoluulotettuna luulin Solon olevan varsinainen mörökölliponi, mutta tamma vaikuttaa vain sangen herkältä ja tarkalta, nuorelta ponilta. Yleensäkin tammat ovat huomattavasti vaativimpia ratsastaa, mitä muun muassa tulee ruuniin. Mutta ne ovatkin juuri sen takia mitä parhaimpia hevosia ratsastuksen opettamisessa. Solo vaikuttaa juuri sellaiselta ponilta, joka peilaa ratsastajan tekemät virheet melko nopeasti takaisin.

Oikeammassa en selvästikään olisi voinut olla. Ensimmäisenä tehtävänänne oli rempseiden alkuverryttelyjen jälkeen tehdä voltteja, jotta Solo saadaan taipuisaksi kummaltakin puolelta. Huomaathan, ettet yritä pakkotaivuttaa tammaa. Kyseinen päänviskonta todennäköisesti johtuu jännityksestä jäykistä käsistä ja tarrautuneesta pohkeesta. Pyri muistamaan, ettei mitään apua tulisi käyttää yhtämittaisesti muutamaa sekuntia kauempaa - hevoset ovat herkkiä avuille, mutta vielä herkempi turtumaan niille. Keskustele Solon kanssa paljon sormillasi - suun käyttäminen rentouttaa hevosta ja saa sen täten myötäämään kuin taipumaankin helpommin. Muista myös, että ulkopohje on yhtä tarpeellinen voltin ratsastuksessa kuin sisäpohje. Älä siis korvaa ulkokädellä ulkopohjettasi. Neuvojeni jälkeen sait yhtäkkiä kaivettua Solosta täysin erilaisen ponin esille. Tamma rentoutui huomattavasti ja käytti suutaan. Taipuminen oli luonnollisen ja kevyen näköistä.

Rennolla ponilla olikin helppoa siirtyä harjoittelemaan pohkeenväistöä. Väistöhän on suoran hevosen liike, joten teidän tulikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei taipumista tapahtuisi. Alkuun Sololla tuntui olevan suoranainen "tarve" taivuttaa kaulaa väistön suuntaan. Pyri tarjoamaan lähtökohtaisesti kumpaankin ohjaan riittävä tuki ja keskustelemaan kummallakin ohjalla tasapuolisesti tamman kanssa. Vältä tekemästä väistön suuntaisesta ohjasta dominoivaa, mikä sai Solon taivuttamaan kaulaansa. Huomaa myös, ettet päästä takaosaa johtamaan liialti väistöä. Voit tarvittaessa väistön suuntaisella pohkeella luoda seinän muistuttaen ponille, ettet halua sen johtavan väistöä takaosalla. Loput väistöistänne lähtivät sujumaan hyvin, kun taas ymmärsit idean, miten saat vaivattomammin yhteistyön Solon kanssa toimimaan.

Jottei elämä kävisi liian raskaaksi varsinkaan nuorehkolle ponille, päätimme lopettaa tunnin suhteellisen rentoon tehtävään. Tarkoitus oli valmistella huolellisesti laukannosto kulman syvimpään kohtaan ja laukata pitkät sivut melko vauhdikkaassa temmossa ja aina ennen kulmaa hidastaa laukkaa, jotta lyhyt sivu oli helppoa laukata harjoituslaukassa. Solo tuntui innostuvan varsinkin pitkien sivujen vauhdikkaammasta laukasta, ja tamma päästikin muutaman mukavan ilopukin. Onneksi pysyit mallikkaasti kyydissä. Jarrut kuitenkin pelasivat aina hienosti, ja saavutitte hitaan temmon hyvin ennen lyhyttä sivua. Hyvää työtä teiltä kummaltakin!

25.01.2015 ryhmäkoulutunti HeA - valmentajana Akita

Kahden muun tamman ravaillessa päätin keskittyä Solon ja sen ratsastajan työskentelyyn. Pyysin hänet kentän toiseen päähän ympyrälle, jotta Crina ja Hespe eivät olisi tiellä. Ohjeistin heitä samalla, mutta pääpaino oli Solossa. Pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja tekemään pari suunnanvaihtoa. Tamma ei näyttänyt olevan mielissään siitä, mitä joutui tekemään. Taisi olla enemmän estehevonen tuokin. "Hidasta nyt käyntiin ja siitä nostat laukan, jonka jälkeen vaihdat laukan käynnin kautta kun teet suunnan vaihdoksen. Keskity istumaan suorassa, äläkä purista reisillä tai pohkeilla. Löysää vähän ohjaa ja käytä enemmän istuntaa apuna", selostin ja katselin kuinka ratsastaja yritti parhaansa. Solosta ei voinut sanoa samaa. Tamma koitti aina välillä saada itse säädellä vauhtinsa, mutta pienin pidättein saatiin se kuriin. "Vaihto", huudahdin ja ratsastaja teki suunnanvaihdoksen, joka johti laukanvaihtoon. Ratsastaja sai kun saikin tamman käyntiin, mutta kun hän yritti nostaa laukkaa, niin poni lähtikin vähän turhan lujaa. "Pidätä sit ja näytä että sinä olet pomo. Käännä takaisin ympyrälle ja pysy rauhallisena", huusin ja yritin pitää itsenikin rauhallisena. Pian Solo oli taas kiltisti ympyrällä. Muutaman laukanvaihdon jälkeen siirryimme takaosakäännöksiin. Ne tehtäisiin käynnissä. Solo mökötti, eikä oikein jaksamut tehdä käännöstä loppuun asti. Pyysin ratsastajaa käyttämään apuja reippaammin, ja käskemään Solo tekemään tehtävän loppuun asti. Tamma pärskähtelo ja huiskutti häntäänsä, kunnes se luovutti ja teki takaosakäännökset mallikkaasti. Kehuin ratsukkoa ja pyysin Crinan ratsastajineen ympyrälle.

27.11.2014, Mitä sitä tulikaan ostettua? - omistajan kirjoittama

Jokaisella varmasti on hemmoteltu, kultalusikka suussa syntynyt sukulainen, jonka kaikki hetken mielijohteesta syntyneet toiveet toteutetaan. Niin, minullakin on sellainen, serkkuni Sini. Olin aloittanut ratsastuksen jo monta vuotta sitten, mutta Sini oli noussut hevosen selkään vasta puoli vuotta sitten ensimmäisen kerran. Tietenkin, Sini oli nyt se onnekas jolle isänsä oli luvannut ostaa oman hevosen, eikä mitä tahansa hevosta vaan ratsuponin suoraan Saksasta. Asiasta kuultuani olin kihissyt kateudesta, ja kiukusta, oma isäni ei olisi koskaan suostunut maksumieheksi hevosen ostossa. Tilannetta ei yhtään auttanut se, että minut pyydettiin kaveriksi Saksan reissulle, Sinin ponia valitsemaan ja äitini oli luvannut asian puolestani kysymättä minulta.

No, nyt olimme matkalla Fifth Bridge Poniesin tallille, jossa tallin omistaja meitä odotti. Vanhan kivirakenteisen tallin edessä nätti nainen oli vastassa, ja kertoi valinneensa sopivimmat myyntiponit valmiiksi koeratsastusta vaille. Poneja oli kolme, ruunikko, punarautias ja liinaharjainen rautias. Hevoset varustettiin meille valmiiksi, ja pian olimmekin hevosten selässä kentällä ratsastamassa. Sini ratsasti yhdellä ja minä toisella, ja vaihdoimme jonkun ajan kuluttua. Ponit olivat oikein mukavia ratsastaa, hyvin koulutettuja ja tottelivat apuja hyvin, mutta Sinillä näytti olevan jokaisen kanssa silti ongelmia. Koeratsastuksen päätteeksi, tuttuun tapaansa, hemmoteltu serkkuni päästi kunnon raivarit ilmoille, kun poneissa oli kuulemma vikaa, kun eivät totelleet. Tietenkin, ponien vika, ei ikinä ratsastajan jos Sinistä oli kyse. En jaksanut kuunnella Sinin ja hänen isänsä riitelyä, joten suuntasin tallityöntekijöiden ja ponien perässä talliin. Ihastelin upeita poneja ja tutkin uteliaana tallia. Yhden karsinan kohdalla pysähdyin katsomaan siellä seisovaa ruunivoikkoa tammaa. Ovessa luki Fifth Criollos. Tamma näytti ylimieliseltä ja niin diivalta että minua alkasi naurattamaan aivan hillittömän paljon. Tamma toi mieleen Sinin, yhtä hemmotellun prinsessan näköinen ja eleetkin samanlaiset.

Tallin omistaja tuli viereeni ja alkoi esitellä Fifth Criollosia, jota Soloksi kutsuttiin. Hän kertoi tamman olevan myynnissä, kun se oli hieman hankala tapaus, yhden ratsastajan hevonen joka ei sopinut suurelle tallille useiden työntekijöiden hoidettavaksi. Jostain syystä huomasin kysyneeni koeratsastusmahdollisuutta, joka liikeni heti. Minulle tuotiin tamman varusteet ja sain itse varustaa omapäisen diivan. Tallin omistaja kertoili minulle tamman erityispiirteistä varsin tarkasti, samalla kun varustin sitä. Käytännössä tuli siis huomattua tamman pullistelutaipumus satulavyön kiristämisen yhteydessä, mutta minulle kyllä kerrottiin neuvot, miten tammaa sai huijattua. Taluttaessani tammaa kenttää kohti, alkoi Solo puolessa välissä matkaa riuhtoa itseään irti otteestani, jolloin minulle huomautettiin, että tammaa pitää taluttaa löysin ohjin. Kentällä Solo oli oikein miellyttävä ratsastaa, alkuun oli pieniä yhteistyöongelmia, mutta huomattuani että pään viskely johtui liian kovakouraisesta ohjasotteesta ja liiallisista pohkeista (siis Solon mielestä), alkoi työskentely sujua ja nautin tammalla ratsastamisesta. Satulasta laskeutuminen harmitti niin kovasti että oli pakko kysyä tamman hintaa, joka ei lopulta päätä huimannut, kun otettiin huomio tamman hankaluus ja Solon aiempi jälkeläinen, joka tallilla edelleen asusti. Eipä minua "kauhutarinat" Solon kamalasta luonteesta säikäyttänyt, vaan haaveilin tosissani tamman ostosta. Tallin omistaja myös lupasi osamaksumahdollisuuden jos tamman itselleni otan. Eihän niin hyvästä tarjouksesta ja upeasta ponista voinut kieltäytyä, vaan ennen kuin ehdin edes tajuta asiaa, olin jo sopinut tamman kuljetuksesta Suomeen ja kirjoitin nimeäni kauppakirjaan.

30.11.2014, Poni tuli kotiin! - omistajan kirjoittama

Naputin sormellani kahvikuppia ja liihottelin jossain kaukana ajatuksissani. Odotin naapurieni kahvipöydässä onnesta soikeana uuden ponini saapumista. Kalevi kyseli kiinnostuneena tietoja ponistani ja Aila tyrkytti pullaa. Puhelini pärähti soimaan tuttua soittoääntä, kun hevosauton kuljettaja soitti olevansa kymmenen minuutin päässä määränpäästä. Ilmoitin vanhan ikäluokan edustajille asiasta, pomppasin pois kahvipöydästä ja suorastaan syöksyin pihalle. Yllättävä pihalle ryntääminen säikäytti punertavan ruskean suomenpystykorva Jessin, joka alkoi haukkuen juosta tielle päin. Pohdin mielessäni, että onko kaikki tarvikkeet hankittu ja onko kaikki varmasti valmiina ponin saapumiseen, vaikka tässä kohtaa se oli hieman myöhäistä. Kävin vanhassa navettarakennuksessa tarkistamassa karsinan vesisaavin ja nakkasin sylillisen heiniä toiseen nurkkaan. Olin niin onnekas että vanhat naapurini suostuivat majoittamaan ponin talliinsa vanhan suomenhevosensa kaveriksi, näin väliaikaisratkaisuksi kun vanha Alma-tammakin oli muuttamassa parin viikon päästä uuteen kotiin kevyeen harrasteluun Ailan ja Kalevin lapsenlapselle. Lähialueelta oli lähes mahdotonta saada isommilta talleilta tallipaikkaa, varsinkaan kun itse poni ei ollut vielä Suomessa. Joten nyt täytyisi etsiä uusi talli sopivan matkan päästä.

Ajatusteni läpi kuulin lähestyvän raskaamman kulkuneuvon äänen ja arvasin kyseessä olevan hevoskuljetusauto. Arvaukseni osui täysin oikeaan ja valkea kuorma-auto kääntyi pihaan. Kuljettaja sammutti kulkuneuvonsa ja ilmeisesti arvasi innostuneesta ilmeestäni, että poni oli tulossa minulle, kun käveli suoraan luokseni. Muutaman paperin allekirjoituksen jälkeen menimme avaamaan kuljetusauton lastaussiltaa, jonka takaa paljastui ikioma diivani. Kyselemällä selvisi, että matka oli sujunut hyvin pysähdyksiä myöden, tamma oli kuulemma harvinaisen rauhallinen matkustaja. Irroitin tamman kuljetusketjuista ja talutin sen pihaan. Vaikka päivä olikin sateinen ja synkkä, näytti tamma kuvankauniilta ja minä olin haljeta riemusta. Talutin tamman talliin karsinaansa ja riisuin kuljetusvarusteet ja riimun. Irti päästyään poni alkoi hyvällä ruokahalulla mutustella heiniä ja joi vettä. Matka ei näyttänyt olleen liian raskas tamman vireystilasta päätellen. Jäin karsinan reunalle notkumaan idioottimainen virne naamallani pitkäksi aikaa. Ikioma ratsuponini, Fifth Criollos, ikioma Soloni, on nyt kotona.

01.12.2014, Ensimmäinen aamu - omistajan kirjoittama

Ensimmäinen yhteinen aamu, oli ensimmäinen ajatukseni pompatessani sängystä ylös. Puin vaatteet salaman nopeasti, juuri ja juuri maltoin syödä jogurtin aamupalaksi, jonka jälkeen hölkkäsin suoraan naapuriin tammaani katsomaan. Tallissa Solo ja vierustoverinsa Alma hörisivät uteliaina tervehdykseksi, kun astuin talliin sisälle. Kaivoin taskunpohjalta pari leivänpalaa, yhden kummallekin tammalle. Solon mutustellessa leivän palaa tyytyväisenä, pujotin riimun ponin päähän ja napsautin riimunnarun lukon kiinni. Talutin tamman tarhaan ja hain Alman heti perässä Solon kaveriksi. Tammat olivat jo yön ehtineet karsinoistaan toisiinsa tutustua, ja näyttivät nyt olevan hyvää pataa keskenään. Kannoin tarhaan sylilliset heinää ja jäin nojailemaan aitaan ja katselemaan vieretysten ruokailevia tammoja. Solo saisi levätä tämän päivän matkastaan tarhassa, ja seuraavana päivänä tulee ystäväni sovittamaan satuloita ja muita varusteita.

02.12.2014, Varusteostoksia - omistajan kirjoittama

Tänään Reija kävi liikkuvan "varustekauppansa" kanssa sovittamassa Sololle satuloita. Olin vuokrannut erään tallin maneesia muutamaksi tunniksi, niin pääsimme sovittamaan varusteita kunnolla. Solo oli kiltisti kävellyt aamulla koppiin ja matkustanut muutenkin mallikkaasti. Maneesilla se tanssahteli heti pihalle päästyään häntä tötteröllä, kimeästi hirnuen. Pähkäilimme monen monta minuuttia millaisia varusteita Sololle tarvittaisiin, ja ihmettelinkin, että kuinka tammani pysyikään niin rauhallisena toimettoman ajan. Lopulta sovittamaan kahta estesatulaa ja kolmea yleissatulaa. Kaikki satulat vaikuttivat muuten sopivilta, mutta ratsastaessa kävi ilmi että pari niistä olivat liian kapeita. Toinen estesatula ja yksi yleissatula sopivat Sololle kuin nenä päähän ja päädyinkin ne ostamaan. Onnekseni molemmat olivat käytettyjä, mutta erittäin hyvä kuntoisia, joten sain ne varsin halvalla. Satuloiden kaveriksi ostin uutuuttaan kiiltävät suitset kisoja varten, sekä tietenkin pari nättiä otsapantaa ja sattui löytymään sopivat kuolaimettomat suitset arkikäyttöön. Ostoslistalla olisi vielä uusi vatsapanssari, mutta sillä ei onneksi ollut hirmuinen kiire. Reija kirjoitti ylös Sololle sopivan satulanmallin ja koon, ja lupasi ilmoittaa minulle, jos hän löytäisi sopivan kokoisen, käytetyn koulusatulan. Pakkasin Solon kuljetuskoppiin ja lähdin viemään sitä takaisin kotiin.

05.12.2014, Maastoilua - omistajan kirjoittama

Nyt kun Sololla oli kunnolliset varusteet, olin ystäväni kanssa sopinut maastoretkestä. Ystäväni Johanna, lupasi ratsastaa Solon tarhakaverilla, Almalla, joka harvemmin pääsi lenkille. Aila ja Kalevi olivat olleet mielissään kun kysyin lupaa Alman lainaamiseen, olihan vanha tamma joutunut pitkiä aikoja seisomaan paikoillaan kun ei sitä kukaan käynyt liikuttamassa, pullaponin virassa kun enää oli. Johanna saapui tallille puolen päivän aikaan ja varustimme ratsut. Solo kerjäsi rapsutuksia ja tapansa mukaisesti vaikeutti satulavyön kiristämistä pullistamalla vatsaansa. Pihassa kiristin vyötä vielä varmuuden vuoksi ennen kuin nousin selkään.

Lähdimme matkaan rintarinnan, Solo terhakkaasti eteenpäin tepastellen, Alma rauhallisesti tallustaen, vaikkakin oli selkeästi innostuneemman oloinen kuin yleensä. Juttelimme Johannan kanssa niitä näitä alkukäyntien aikana. Solo oli erittäin virkeä ja tanssahteli kärsimättömänä, kun sen mielestä vauhtimme oli ihan liian hidas. Siirryimme kevennettyyn raviin ja itsekseni ihmettelin, kuinka reippaasti vanha suomenhevonen ravasi Solon rinnalla. Pysyttelimme pääasiassa metsä ja peltoteillä. Yleisillä teillä ratsastaessa tuli pari autoa vastaan ja yllätyin iloisesti siitä, että Solo ei säikkynyt yhtään, ei juurikaan korvaansa lotkauttanut ohi ajavista autoista. Maastoretkellämme kävimme myös läheisellä sänkipellolla laukkailemassa. Vielä ei ollut tarpeeksi lunta, että olisimme saaneet tehokkaan hankitreenin, mutta hauskaa oli kaikilla. Vanha Almakin innostui niin, että laukatessa teki useamman ilopukin. Taitaa huomenna olla rauhallinen lepopäivä tällaisen kaahailupäivän jälkeen. Tallille palasimme rauhallista käyntiä köpötellen, pihassa kiitimme hevosia reiluin taputuksin ja silityksin, ennen kuin veimme ne talliin ja riisuimme varusteet. Pitkästä aikaa meillä oli todella mukavaa, joten sovimme tekevämme maastoiluretken uudelleen joku päivä.

14.12.2014, Uusi koti - omistajan kirjoittama

Solo oli vihdoin muuttanut kunnolliseen talliin, jossa oli paremmat ratsastusmahdollisuudet kuin naapureideni luona. Hallava oli juuri sitä mitä Solon kanssa kaipasimme. Tamma oli tuotu kolme päivää sitten Hallavaan, mutta opiskelukiireiden takia Solo oli saanut toipua muutosta rauhassa. Nyt kurvasin rämän volvoni tallin parkkipaikalle ja kävelin suoraan Solon tarhan ääreen. Solo katseli hieman loukkaantuneen näköisenä päälleni, eihän minua ollut näkynyt tallilla ollenkaan pariin päivään. Kaivoin taskustani pari porkkanan palaa ja annoin ne aidan viereen tulleelle Sololle. Livahdin porttilankkujen välistä riimunnarun kanssa tarhan puolelle rapsuttelemaan tammaa ja tämän tarhakaveria. Naksautin riimunnarun lukon riimuun kiinni ja avasin portin Soloa varten. Tamman livahdettua tarhan ulkopuolelle, suljin portin huolellisesti. Talutin Solon omaan karsinaansa joka sijaitsi yksityissiivessä aivan ulko-oven vieressä.

Hain satulahuoneesta Solon vaaleanpunaisen harjapakin ja siirryin karsinaan harjaamaan tammaa. Solo hörisi tyytyväisenä kun harjasin sitä etujalkojen välistä, siirtyessäni harjaamaan lautasten päältä tamma alkoi hamuta takkiani ja etsi lisää herkkupaloja. Naureskelin Sololle ja lähdin hakemaan ponin kuolaimettomia suitsia ja satulaa. Nostin satulan Solon selkään, jolloin Solo mulkaisi kiukkuisesti päälleni ja pullisti vatsaansa, niin ettei ollut toivoakaan vyön kiinnisaamisesta. Jätin satulavyön vielä avoimeksi ja riisuin tammalta riimun. Pujotin kuolamettomat suitset Solon päähän ja kiinnitin remmit. Solon keskityttyä suitsien laittoon, vaivihkaa kiristin satulavyötä ennen kuin tamma ehti uudestaan pullistaa vatsaansa.

Talutin varustetun Solon maneesiin joka oli tyhjä, suljimme oven ja siirryimme maneesin keskelle. Kiristin Solon satulavyötä vielä kerran, laskin jalustimet ja nousin selkään. Heti kun pyysin tammaa liikkeelle, huomasin että virtaa löytyi kuin pienestä kylästä. Aloin taivutella Soloa ensin käynnissä, teimme ympyröitä ja kiemurauria. Tamma taipui varsin hyvin, joten siirryimme työskeltelemään ravissa. Solo näytti jälleen, miten hyvin se osasi työskennellä peräänannossa, ja ratsastaminen oli erittäin miellyttävän tuntuista. Ravailimme molempiin suuntiin tehden reilusti voltteja ja jonkun verran pohkeenväistöä, joka luonnistui hyvin. Pyysin Sololta laukkaa, ja sain puhtaan laukannoston. Ohjasin tamman pääty-ympyrälle, jolla teimme erilaisia tempon vaihteluita. Lisätty laukka oli oikein ilmavaa ja lennokasta, sekä miellyttävää istua. Laukkasimme molempiin suuntiin ottaen välillä pieniä käyntipätkiä. Loppukäyntien jälkeen laskeuduin alas satulasta ja talutin tamman takaisin karsinaansa.

Riisuin varusteet ja harjasin hieman hionneen tamman kuivaksi. Vein tamman varusteet ja harjapakin satulahuoneeseen ja palatessani annoin Sololle viimeisen porkkananpalan tarkustani. Vein ponin omaan tarhaansa kaverinsa seuraksi ja kävin tallissa lakaisemassa karsinasta käytävälle levinneet purut pois. Kävin tekemässä parille seuraavalle päivälle Solon aamu- ja iltaruoat valmiiksi, jonka jälkeen kävelin takaisin autolleni ja lähdin kotiin.